- molemmat ovat hiljaisia, mukavia, uteliaita ja lempeitä eläimiä. Alpakka on luonteeltaan rauhallisempi, riippumattomampi ja itsenäisempi, laama aktiivisempi, kontaktinhakuisempi ja seurallisempi. Molemmat oppivat tavalliset hoitotoimenpiteet, keritsemisen, autoon lastaamisen, riimussa kauniisti kulkemisen, nimensä ja luottavat tuttuun hoitajaansa. Alpakka tyytyy yleensä vallitseviin olosuhteisiin, laamalla on intoa nähdä mutkan taaksekin. Mieti siis, mitä eläimeltä odotat, ennekuin valitset. Yksilölliset erot ovat valtavia niin laamoissa kuin alpakoissakin.

- kamelieläimiltä puuttuu luontainen miellyttämisen halu. Luonne muistuttaa pikemmin kissaa kuin koiraa. Lähinnä kouluttajan kekseliäisyydestä on kiinni miten paljon ne oppivat. Alpakoiden ja laamojen kanssa harrastetaan koirien agilityn tapaista tehtäväkilpaa, vaelluksia kantosatulaan pakatun kuorman kanssa, kauneuskilpailuita näyttelyissä ja vaikkapa kävelylenkkejä koko perheen iloksi. Hyvin koulutetusta ja hienoluonteisesta yksilöstä voi olla esim. eläinavusteiseen terapiaan.

- alpakat ja laamat sylkevät joskus nahistellessaan keskenään ruuanjaolla, eivät tarkoituksella ihmistä päin. Toki väärin kohdeltu laama tai alpakka voi alkaa ihmistäkin sylkeä, mutta silloin sen kokemukset ihmisistä ovat olleet huonoja ja luottamus puuttuu. Mistä vain eläimestä saa väärin käsiteltynä vihaisen, tätä sylkemistä vain on ilmeisesti erikoisuutensa takia suurenneltu kovasti.

Mitä ne tarvitsevat?

- seuraa : siis pitää hankkia vähintään kaksi tai mieluimmin kolmesta viiteen, jotta muodostuu pieni lauma, Alpakat ja laamat sopivat keskenään, muiden eläinlajien seura ei riitä

- tallin: jonka koko lasketaan väh. 2 neliötä per eläin. Tallista vapaa kulku ulos ja sisälle, Mahdollisuus lämmittää pahimmilla pakkasilla tai poikimisten yhteydessä. Vanhat rakennukset pienin muutoksen soveltuvat yleensä hyvin. Kuivikkeeksi olkea.

- rehua: hyvälaatuista kuivaa heinää, kauraa, poron pellettejä tai valmista alpakkarehua. Porkkanaa herkkuna ja lisärehuna. Kesällä tuoretta ruohoa. Lampaan kivennäistä, muita lisävitamiineja ja hivenaineita. Heinää kuluu n. 2 kg /eläin / päivä. Ruokinta on edullista ja yksinkertaista.

- aidat : alpakoille väh. 120 cm korkea, laamoille väh. 140 cm. Verkkoaita, jossa on niin pienet silmät, ettei päätä saa läpi tai esim. lauta-aita, jonka välit alle 10 cm. Lammasverkkoa käytetään, mutta vaara takertua villoista kiinni on silloin olemassa. Tarhan koko 1000 neliötä per 2 eläintä ja aina 100 neliötä lisää per uusi eläin

- hoitoa : sorkkien lyhennys tarvittaessa, vaihtelee eri eläimillä kerran kuussa kerran vuoteen. Keritseminen kerran vuodessa lampaankeritsimillä tai vaikka saksilla jos on vain muutama eläin. Hampaiden tarkistus ja mahdollisesti lyhennys. Loishäädöt väh. 2 kert. vuodessa, mahdollisesti tarpeen useamminkin. Kamelieläimet ovat melko terveitä, mutta varaudu silti myös eläinlääkärikuluihin huonon onnen sattuessa kohdalle.

- aikaa ja kiinnostusta : eläimiä pitää ja on mukavaakin tarkkailla. Joka viikko jokainen eläin tarkastetaan läpi, jotta paksunkin villan alta huomataan ihovauriot, haavat, takut jne. Lauman yleistä olemusta ja erikoista käyttäytymistä seurataan. Käsittelemällä usein, määrätietoisesti, mutta hellästi, saat eläimet kesyyntymään ja muistamaan opitut taidot kuten riimussa kulkemisen, autoon lastaamisen jne. Mitä enemmän niiden kanssa puuhailet, sitä luottavaisemmiksi ne tulevat. Monet haluavat lisäksi mieluusti tehdä jotain: lenkkeillä, kantaa taakkoja, opetella temppuja...

Alpakoiden ja laamojen ostamisesta

- kun ajattelet ostaa laamoja tai alpakoita, tutustu ensin eläinlajiin: sen tarpeisiin, tapoihin ja luonteeseen

- mieti, mitä haet: etsitkö perhelemmikkiä, huippuvillan tuottajaa, terapiaeläintä, vaelluslaamaa, näyttelytähteä... Kysy kasvattajalta, onko myytävissä eläimissä tarkoituksiisi sopivaa. Hyvä kasvattaja tuntee eläimensä tarkoin ja kertoo eläimiensä hyvät puolet ja pikkuvirheetkin. Kauneusvirhe ei esim. haittaa maisemanhoitoon tarkoitettua alpakkaa jne. Kunnioita myös kasvattajan rehellisyyttä, jos tällä hetkellä ei etsimäsi kaltaista ole häneltä ostettavissa.

- kysy kasvattajalta, mitä heikkouksia ja hyvää myytävässä eläimessä on, täydellistä ei ole olemassakaan. Voiko jokin ominaisuus eläimessä estää tämän käytön aiottuun tarkoitukseen? Kysy myös miksi juuri tämän eläimen vanhemmat muodostivat hänestä hyvän jalostusparin.

- eläimen hintaan vaikuttavat mm. sukupuoli, ikä, väri, luonne, mahdollinen näyttely- tai kilpailumenestys, polveutuminen, koulutustaso ja kesyys eli kuinka helppo eläintä on käsitellä, jälkeläiset ja niiden laatu, villan hienous ja tietenkin myyjän ja ostajan mieltymykset ja kiintymykset.

- käy mahdollisimman monen kasvattajan luona. Tarkkaile samalla tilan yleistä siisteyttä, eläinten avoimuutta tai säikkyyttä, kasvattajan ja eläinten suhdetta miettien mitä odotat omalta eläimeltäsi.

- tutustu yhdistyksen kauppakirjamalliin ja tarkista, että vähintään samat asiat on mainittu omassa kauppakirjassasi

- vaadi, että tuontieläimet on tuotu maahan asianmukaisesti: niin Maa-ja Metsätalousministeriön kuin Eläintautien Torjuntayhdistyksen sääntöjä ja suosituksia noudattaen. Sillä on merkitystä varsinkin kun myyt tilalta myöhemmin eläimiä tai osallistut näyttelyihin jne.

- Suomen alpakkayhdistys suosittelee eläinten rekisteröimistä yhdistyksen rekisteriin. Rekisteriotetta eläimen pitopaikkatietoineen vaaditaan jo nyt joissakin eläinnäyttelyissä.

- Ota maltillisesti! Voit joutua odottamaan sopivia eläimiä jonkun aikaa. Kasvattajia ja eläimiä on vielä vähän. Vaikka alpakka/laamakuume iskee kovana, älä tee hätiköityjä päätöksiä.

Mallikauppakirja (Microsoft Word -dokumentti).

Linkit: ETT:n tuontiohjeet Maa- ja metsätalousministeriö