Ranskalainen Christiane Giudicelli on kasvattanut laamoja ja alpakoita vuodesta 1988. Erityisesti häntä kiinnostaa näiden eläinten jalostusvalinnat, kouluttaminen ja lisääntyminen. Christiane on osallistunut innokkaasti lukuisiin koulutus- ja luentotilaisuuksiin Euroopassa ja USA:ssa kuulijana ja luennoitsijana. Koska Christianea kiinnostaa jalostus, hän on osallistunut jo ensimmäiseen Saksassa järjestettyyn ALSA:N, Alpaca and Llama Show Associationin tuomarikoulutukseen. Tuttujen eläinten tuomarointi ja ystävien eläinten laittaminen paremmuusjärjestykseen ei tuntunut Christianesta mukavalta, joten hän päätti opiskella tuomarin oppimäärän omaksi hyödykseen jalostustyössä, mutta olla ryhtymättä viralliseksi tuomariksi. Christiane on kirjoittanut ranskaksi kirjan laamankasvatuksesta sekä osallistunut Chilessä Patagoniassa kansainväliseen guanako-tutkimukseen. Euroopan ensimmäiset laamavaellukset Christiane toteutti pääsiäisenä v.1989.

Suomeen Christiane lupasi tulla tuomariksi, koska pääsi tuomaroimaan täysin ulkopuolisena vieraita eläimiä. Samoin hän pyysi mainitsemaan kilpailukutsussa, että ei ole virallinen tuomari, joten esimerkiksi AELAS-järjestön jakamia näyttelypisteitä emme siis Suomessa voisi tässä näyttelyssä saada. Näyttelyn järjestäjät koostivat Christianen ja Bernardin kanssa suomalaisen arvostelulomakkeen, joka tehtiin jokaisesta eläimestä. Lomake hidasti toisaalta arvostelua, mutta näin eläimestä sai kirjoitetun yksilöllisen arvostelun. Euroopassa on yleensä tapana vain laittaa eläimet paremmuusjärjestykseen eikä tuomari juuri perustele ratkaisuja tai kommentoi eläimiä tarkemmin.

Ideana oli kuitenkin sekä harjoitella eläinten esittämistä, että totuttaa eläimiä vieraisiin olosuhteisiin ja saada kokeneen kasvattajan arvio näyttelyyn ilmoittautuneista alpakoista ja laamoista. Christianen apuna oli hänen aviomiehensä Bernard Giudicelli, eläinlääkäri ja LAREU-järjestön presidentti. Työssään Bernard on erikoistunut alpakoihin ja laamoihin. Hän on opettanut Californiassa ja Coloradossa USA:ssa yhdessä maailmankuulujen alpakka- ja laamaprofessorien Murrey Fowlerin ja LaRue Johnsonin kanssa.

Tuomarin kommentteja Pekola2008-näyttelystä

Tuomarimme Christiane Giudicelli oli yllättynyt näyttelyn eläinten hyvästä tasosta. Suomi on vasta aloitteleva alpakka- ja laamamaa, mutta verrattuna esim. tasoon, jolla ranskalaiset aloittivat, Suomessa on aloitettu tasokkaasti, ainakin näyttelyeläinten perusteella. Yleisesti ottaen eläimet olivat hyviä ja villan laatu oli yllättävänkin hyvää. Alpakoilla ei ollut paljon peitinkarvaa, rakenteet ja jalka-asennot olivat hyviä. Useaan otteeseen Christiane myös muistutti, että näyttelyssähän arvostellaan tämän päivän vaikutelma eläimestä ja verrattuna muihin samassa luokassa. Sama eläin saattaisi saada huomenna toisenlaisen sijoituksen: vaikkapa liikkua paremmin, kun jännittäisi vähemmän.

Kun kysyimme tuomarilta, mihin näyttelyn perusteella pitäisi omistajien kiinnittää huomiota, vastaus oli: purennat. Niissä oli toivomisen varaa niin huacayajoissa, sureissa kuin laamoissakin. Christiane haluaisi että tulevaisuudessa huomioisimme myös pienemmät virheet purennassa. Purentavirheet ovat useimmiten perinnöllisiä. Tällä kertaa hän ei nähnyt esim. pahoja ylä- tai alapurentoja mutta muuta epäsäännöllisyyttä kyllä. Eli hampaat eivät ole kauniisti samassa tasossa rivissä, vaan toiset sisempänä ja toiset ulompana tai vinossa. Ilmeni, että kaikki arvostelukaavakkeet maailmalla eivät tunne tätä ongelmaa: säännöllinen purenta voi tarkoittaa että hampaita on lukumäärällisesti oikea määrä tai että leuat ovat yhtä pitkät, mutta muuta epäsäännöllisyyttä ei huomioida lainkaan. Ilmeisesti osittain siksi tällaisia hammasongelmia ei osata riittävästi karsia.

Tässä näyttelyssä villan laatu ei ollut avainasemassa, koska tiesimme että monet eläimet olivat liian lyhyessä villassa, sateen kastelemia ja monille kasvattajille mahdotonta esittää eläimet puhtaina ja roskattomina tähän aikaan vuodesta. Christiane kertoi, että joidenkin eläinten kohdalla kuitenkin villan laatu ratkaisi, jos se oli hyvin olennaisesti parempi tai huonompi kuin arvosteluryhmän muilla eläimillä tai eläimet olivat muuten samanarvoisia. Arvostelun pohjana oli myös Christianen ajatus siitä että hieman huonompi villa ei haittaa eläintä ja sellaisenkin villan voi kasvattaja käyttää mutta rakenneviat voivat haitata eläintä pahasti. Villan laatua saa hänen mukaansa nopeastikin parannettua, käyttäen parilla sukupolvella hyvävillaista urosta, mutta rakennevirheiden karsimisessa menee vuosia ja useita sukupolvia. Tätä linjaa hän noudatti siis paremmuusjärjestyksissään: vaikeammin karsittava ominaisuus antoi automaattisesti alemman sijoituksen ja urokset arvosteltiin ankarammin karsittavien virheiden suhteen, koska ne jättävät yleensä enemmän jälkeläisiä. Myös rakennevirheen vaikutus eläimen hyvinvointiin vaikutti sijoitukseen. Esim. paha purentavirhe antaisi alemman sijoituksen kuin vaikkapa hieman epätyypilliset korvat.

Kysyimme miten näyttelyn eläimet pärjäisivät vaikkapa ranskalaisessa näyttelyssä. Christianen ja Bernardin vastaus oli että riippuisi näyttelystä ja tuomarista. Meillä on täällä normaaleja, terverakenteisia alpakoita. Osa kasvattajista on Euroopassa kovasti ja äänekkäästi lähdössä mukaan tylppänenäisten ja pörrönaamaisten alpakoiden markkinoimiseen ainoana oikeana alpakkatyyppinä. Varsinkin Bernard näki tämän lyhytkestoisena trendinä ja markkinointikikkana, ja arveli että kunhan tämän suuntauksen terveyshaitat tulevat yleisemmin ihmisten tietoisuuteen, palataan takaisin, pois äärityypeistä, kuten koiranjalostuksessakin. Ylipäänsä kasvattajan pitää tehdä selväksi itselleen mihin pyrkii ja miettiä ne kriteerit jotka ratkaisevat eläinten valinnan omaa kasvatusta varten. Tietty itsepäisyys on hyväksi, jos on valinnut harkitun päämäärän. Varsinkin, kun ostaa lisää eläimiä, pitää miettiä millaisia eläimiä ennestään on katraassa ja pyrkiä parantamaan uusilla ostoilla laatua tai ainakin välttää lisäämästä entisiä puutteita.

Tästä tulimmekin seikkaan, että tuonti Suomeen on sinikielitaudin takia vaikeaa ja osittain mahdotontakin, joten näillä eväillä on jonkin aikaa pärjättävä. Urosten omistajille hän lähetti sellaiset terveiset näyttelyn perusteella, että älkää kastroiko uroksianne mukavuussyistä! Uroksissa on paljon käyttökelpoisia, ja mitä enemmän vaihtoehtoja on, sen parempi. Muutekin on vaarallista jättää yhden kortin varaan: jos sille ainoalle suosikki-urokselle sattuu vaikka onnettomuus, niin tulevaisuuden varalle pitäisi olla varamies.

Laamojen arviointi oli vaikeaa kun paikalla oli vain neljä täysin eri-ikäistä, eri sukupuolia ja eri muunnoksia edustavia laamoja. Laadullisesti alpakat olivat parempia tasoltaan kuin laamat. Näkemättä muita Suomen laamoja vinkkinä kasvattajille oli etsiä vahvaluustoisia eläimiä. Pillikinttuja näkee kuulemma niin paljon ympäri Eurooppaa, että kaikkien kasvattajien tulisi kiinnittää huomiota vahvaan raajaluustoon. Laamankasvatuksessa myös luonteella ja käyttötarkoitukseen sopivalla tyypillä sekä eläimen koolla on iso merkitys, jota kasvattajan on itse kohdallaan arvioitava.

Christiane ja Bernard nauttivat tuomaroinnista ja halusivat kiittää järjestäjiä sekä osallistujia mukavasta näyttelypäivästä ja yhteistyöstä. Järjestelyt sujuivat kuulemma mallikkaasti ja näyttelypaikka oli hyvä.

Tuomarin kommentit käänsi ja kirjasi
Pirkko Kivikari

Alkuperäinen näyttelyn esittelyteksti

Pekola 2008 näyttelyn tulokset (pdf -formaatissa)